Tuomo Kilpi - Kymijoen kasvatti

Kiinnostukseni kalastukseen ja sen myötä perhokalastukseen juontaa juurensa Kymijokeen, jonka välittömässä läheisyydessä kasvoin koko lapsuuteni. Matkaa kotitaloni pihasta Kymijoen rantaan on noin sata metriä ja polkupyörällä varsinaisille koskialueillekin huitaisi noin viidessätoista minuutissa. Näistä lähtökohdista alkoi siis kalastustaipaleeni Kymijoella keskiverto lohen pituisesta nassikasta lähtien. Kotitaloni sijaitsee alimpien voimaloiden yläpuolisen suvantoalueen läheisyydessä, joten alkuun kalastus tapahtui pääosin virvelillä ahvenia ja haukia narraillen. Siikakosken kalastusalue sijaitsi kuitenkin sen verran lähellä, että silloin tällöin kalastusreissut suuntautuivat myös näille alueille, jos joku aikuinen vain suostui lähtemään lapsia vahtimaan isojen koskien äärelle. Vanhempani eivät varsinaisesti kalastuksesta ymmärtäneet, mutta onnekseni naapurista löytyi toinen innokas kalastajan alku, jonka kanssa oppien ja erehdysten kautta kehityttiin kalastajina, erälehteä lukien ja kokeneemmilta kysellen. Sen verran hajulla kalastusinnostani vanhempani kuitenkin olivat, että perhonsidontavälineet ja ensimmäisen perhovavan sain lahjaksi jo seitsemänvuotiaana. Joten jollain tasolla on perhokalastus kulkenut mukanani elämässä jo yli 30 vuotta.

Alkuun kalastus oli eniten ahvenen ja hauen kalastusta virvelillä, mutta yksittäiset onnistumiset lohikalojen kanssa patojen yläpuolisilla osuuksilla ruokkivat kiinnostusta koskikalastusta kohtaan ja hiljalleen kalastus alkoi painottua enemmän ja enemmän Kymijoen koskiosuuksille. Kalastus tapahtui sekä virveliä, että perhoa käyttäen. Perhonsidonta kulki samalla mukana lajissa. Sekä perinteisten pikkuperhojen sidonta kirjallisuuden avulla, että spinfluga-kalastuksen vaatimien putkiperhojen sidonnan muodossa. Vanhempia konkareita ei alkutaipaleella avuksi ollut, mutta onneksi kalastuksen ympäriltä löytyi tiivis kalaporukka, jolloin yhteinen oppiminen ja tiedon jakaminen vei meitä lajissa eteenpäin. Perhokalastuksessa alkuun suurinta roolia näytteli istukaskalojen, sekä erityisesti harjuksen kalastus Kymijoella. Myös Keski-Suomeen tehdyt kalastusreissut olivat erinomaisia oppireissuja perhokalastuksen osalta. Lisäksi kirjallisuus ja lehdet olivat tärkeä osa alkuaikojen perhokalastuksessa ja perhonsidonnassa. Ja vaikka nyt myöhemmin kalastukseni painottuukin lähinnä lohen- ja meritaimenen kalastukseen, oli Nyblomin Taimen perhokalastus myös minulle se kirja, jolla sai palaset loksahtelemaan niin ettei virveliä enää koskilla juuri tarvittu. Alkuvuosien intohimoinen ja monipuolinen kalastus on kuitenkin luonut pohjan koko nykyiselle kalastukselleni. Mielestäni juuri monipuolinen alkuvaiheen kalastus eri lajien ja eri kalastustyylien osalta on muokannut minusta sellaisen kalastajan mitä nykyään olen.

Noin 15–16-vuotiaana alkoi virvelikalastus jäädä hiljalleen kokonaan sivuun ja lopulta liittyminen Kotkan perhokalastajiin ja ensimmäisen kahdenkäden perhovavan hankinta sai virvelikalastuksen jäämään käytännössä kokonaan taustalle. Paikallisen perhokalastusseuran kautta tuli tutustuttua yhä enemmän paikallisiin kokeneempiin perhokalastajiin, joilta sai niin vinkkejä kalastukseen kuin kalastusseuraakin. Ensimmäinen kevät kahdenkäden perhovavan hankinnan jälkeen meni pitkälti Ruhavuolteella heittoa hioen ja Arvilan Jarmon heitto-oppeja ammentaen. Samaisena vuonna 2001 tuli tehtyä myös ensimmäinen lohenkalastusreissu pohjoisen joille, kun heinäkuussa pääsin kellusiimalla tarjoilemaan sarvijaakkoa Tenon titeille Syrjäsen Laurin lohikoulun oppien mukaan. Ja vaikka Kymijoki onkin varsinainen kotijokeni ja mistä eniten lohia olen päässyt rantauttamaan, olen kuitenkin ensimmäisen perholoheni saanut ylä-Tenon Dalvadaksesta pienellä kaksihaaralla, kelluvalla siimalla ja lähes kaksi kertaa vavan mittaisella perukkeella. Vaikka ensimmäinen on aina ensimmäinen, pidän kuitenkin merkittävämpänä tapauksena samaisena syyskuuna Kymijoen Kokonkoskelta saamaani ja vapauttamaani noin 10 kilon naaraslohta. Tuohon aikaan lohien vapauttaminen ei Kymillä ollut lähellekään niin yleistä kuin nykyään. Tuon kyseisen naaraslohen arvon ymmärtäminen ja sen myötä ensimmäisen suuren perholoheni vapauttaminen oli hyvin merkittävä hetki omalla perhokalastusurallani.

Seuraavat vuodet olivatkin sitten todella täynnä kaikkea mikä liittyi lohen- ja meritaimenen perhokalastukseen, vaikka mukana kulki edelleen myös taimenen, kirjolohen ja harjuksen perhokalastus. Kymijoki oli todella erinomainen ympäristö kehittyä lohen perhokalastajana. Kymijoen rannalta löytyi paljon taitavia perhokalastajia, erinomaisia perhon sitojia, sekä kunnon propellipäitä viemään lajia eteenpäin. Tuohon aikaan ampumapäät vasta tekivät kunnolla tuloaan Suomeen, mutta Kymijoella niiden käyttö ja niiden muokkaaminen oli kuitenkin edennyt jo pitkälle. Ongelmana tuolloin oli löytää riittävät laadukkaita ampumapäitä eri uppoamisluokissa, joten monet ratkaisivatkin asian rakentamalla päitä itse pätkimällä ja yhdistelemällä myynnissä olevia siimoja. Myös minulle oli köyhänä opiskelijana erityisen tärkeää saada mahdollisimman pienellä rahalla mahdollisimman hyviä välineitä. Näin ollen pääosin 2000-luvun alun ampumapäät tulikin rakenneltua kaikenlaisista jämäsiimoista mitä käteen sattui saamaan. Sanottakoon vielä, että tuohon aikaan ei vielä ymmärretty, että siimoja olisi voinut sulattaa, vaan kaikki lenkkien teko ja siimojen yhdistäminen tapahtui työläästi sormet hellänän neulalla ytimiä pujoitellen. Ampumapäiden rakentelu sai aikaan myös sen, että yhdenkäden vapoihin sai tehtyä sellaisia siimoja, joilla oli järkevä kalastaa lohta myös Kymijoella. Lohenkalastus yhdenkäden vavalla vei alkuaikoina mukanaan melko rajusti ja paljon lohia tulikin saatua yhdenkäden vavalla. Noiden alkuaikojen kannuksilla on yhdenkäden lohenkalastus pysynyt repertuaarissa nykypäiviin asti. Kymijoen etu välinekehityksessä on mielestäni ollut mahdollisuus päästä testaamaan omia ideoitaan välittömästi jokirantaan. Oma kalastukseni Kymijoella keskittyi yhä tutuille Siikakosken koskialueille, vaikka merkittävä osa lohen perhokalastajista kalastikin paremmin perhokalastukseen soveltuvaa Ruhavuolletta. Lohenkalastus ei kuitenkaan rajoittunut pelkkään Kymijokeen, vaan vuotuiset reissut Tenolle olivat myös merkittävässä roolissa. Rokan Nikoon tutustuin myös näihin aikoihin ja näistä päivistä saakka on tullut tutuksi Nikon käden heilautus Ruhavuolteen alalaiturilta ja vastaukseni heilautukseen, Siikakosken niskakiveltä. Myös yhteiset kalastusreissut Nikon kanssa alkoivat näihin aikoihin.

Myös perhosidonta eteni omalta osaltani tuohon aikaan merkittävää vauhtia. Tuolloin perhokalastukseni oli tosiaan vielä hyvinkin monipuolista, vaikka lohenkalastus olikin jo saanut pienen niskalenkin kaikesta muusta kalastuksesta. Kymijoella on pitkät perinteet putkiperhojen sidonnan osalta ja lähes kaikki uusi meni heti testiin Kymijoella ja sen myötä usein myös muokkaukseen. Monia hyviä lohiperhoja on Kymijoen rannalla kehitetty ja tullaan kehittämään jatkossakin. Myös varsin yleiseen käyttöön meritaimenhommissa noussut marabouputki, ilmestyi rasioihini 2000-luvun alussa. Marabouputkenkaan osalta ei varsinaisesti voida sanoa perhon olleen minun kehittämäni, vaan kyseessä oli pikemminkin modaus olemassa olevista putkiperhoista, paremmin käyttötarkoitukseen soveltuvaksi. Ja isossa osassa kehityksessä ovat mukana olleet myös jo alkuajoilta mainittu naapurin poika Hämäläisen Jaakko ja Jaakon pikkuveli Mikko. Samoin plupparityyliset coneheadin päälle sidotut pienet putkiperhot löysivät hyvissä ajoin 2000-luvun alkupuolella tiensä rasioihin niin Kymijokea, kuin Tenoakin varten.

2000-luvun puolivälissä Kymijoen kalastukseeni tuli pieni hidaste, kun muutin Tampereelle opiskelemaan. Näihin aikoihin ajattelin, että ehkä lohenkalastus nyt vähän jäisi ja omaa kalastusta pitäisi muokata enemmän pienempien kohteiden kalastukseen. Jopa niin pitkälle kuin kilpaperhokalastukseen eksyin nuorena miehenä itseäni etsiessäni. Vaikka tuo kokeilu ei pitkälle vienytkään, niin ehtipä siinäkin yhteydessä muutamaan tyyppiin siltä osastolta tutustumaan. Kaikesta huolimatta löysin kuitenkin itseni junailemassa harvase viikonloppu takaisin Kotkaan kalalle ja kesälomat koulustakin vietin Kotkassa. Tosin näihin aikoihin myös iso osa kesälomasta tuli vietettyä pohjoisessa Tenoa, Norjan lohijokia ja pohjoista Ruotsia kalastellen (valmistumishakemuskin tuli tehtyä Byskellä). Opiskelujen päättymisen häämöttäessä päädyinkin muuttamaan takaisin Kotkaan. Lohijoki nurkan takana voitti tällä kertaa asumisen muuten erittäin mukavassa kaupungissa. Samoihin aikoihin Niko yhtiökumppaneineen perusti kalastusmatkailuyritys Kymi Fishingin. Vaikka jonkinlaisia kalastuskeikkoja olin oppaan roolissa tehnyt jo aiemmin, niin kiinnostus kalastusmatkailuun heräsi kavereiden yrityksen myötä. Toimin kalastusoppaana Kymi Fishingin alkuaikoina melko säännöllisesti, mutta varsinaisena leipätyönä pysyi kuitenkin sähköala. Ymmärrys ja arvostus kalastusmatkailuyrittämistä kohtaan kuitenkin kasvoi näinä vuosina merkittävästi.

2010-luvulla kalastus kohdentui entistä vahvemmin loheen ja meritaimeneen. Aikaa alkoi töiden ja yksityiselämän muutosten myötä olemaan entistä vähemmän, mutta sen myötä myös opiskelijaa parempi rahatilanne mahdollisti kalastusmatkat Skotlantiin sekä Tenon tilalle tulleille Norjan lohijoille. 2000-luvun loppupuolella oli markkinoille myös tullut entistä parempia ampumapääsiimoja, joten siimojen modaamisen tarve oli vihdoin vähentynyt. Merkittävänä tekijänä tuolloin oli Suomeen kunnolla rantautunut Guideline, jolla oli tarjota sekä paljon erityyppisiä toimivia ampumapäitä, että laadukkaita muita perhokalastustuotteita. 2010-luvun taitteessa pääsin osaksi Guidelinen powerteamiä ja tutustuin Ruotsalaiseen Håkan Norlingiin, jolta olen myös päässyt ammentamaan oppeja innovatiivisesta lohenkalastuksesta. Nykyisin roolini Guidelinella ei ole yhtä näkyvä kuin alkuaikoina, mutta toimin yhä tarvittaessa apuna Guidelinen Suomen toiminnassa ja kalastan Guidelinen tuotteilla (jos pieni mainos salittaan, niin uusi NT11 fast fullflex on sitten muuten ihan hemmetin hyvä keppi).

Nykyisin kalastukseni onkin siis asettunut hyvin pitkälle kokonaan lohen- ja meritaimenen perhokalastuksen ympärille. Vuosirytmini kalastuksen osalta menee käytännössä niin, että kalastus alkaa yleensä maalis-huhtikuussa meritaimenen kalastuksella Kymijoen Langinkoskella. Kymijoen taimenkannat ovat nykyään heikoissa kantimissa mutta yksittäisiä useampikiloisiakin onnistumisia voi keväisin silti saada kaivettua. Kevään taittuessa kesään lähenee sitten jo vuoden ensimmäinen lohireissu, kun kesäkuun alussa tulee otettua suunnaksi Perämeren pohjukka ja joku sinne laskevista joista. Toinen reissu tehdään sitten Norjaan kesä- tai heinäkuussa ja elokuussa tulee yleensä vielä kehiteltyä joku yksittäinen pikareissu pohjoiseen. Muu aika kesästä sitten kalastetaan kotona Kymijokea, vaihtelevin tuloksin ja syyskuussa taputellaan vielä Kymiä niin että syyskuun viimeinen päivä lyödään lohivehkeet naulaan. Syksyllä tulee terapiamielessä kalasteltua vielä perholla haukea- ja ahventa ja hyvällä tuurilla pääsee joulukuussa vielä Langinkoskelle yrittämään nousutaimenta. Talvet sitten sidotaan uusia perhoja ja juonitaan suunnitelmia tulevalle kesälle.

Oma kalastusporukkani on vuosien varrella muovautunut reissujen ja Kymin kalastuksen myötä ja nykyisin kovimpana kirittäjänä niin reissuilla, kuin Kymijoellakin on Ollikaisen Jarno. Hämäläisen veljekset, joiden kanssa on tullut kalastettua niin pitkään kuin vapa on kädessä pysynyt ovat edelleen lähimpiä kalastuskavereita niin reissuissa kuin kotijoellakin, eikä Lohen Villen ja Kiurun Mikaelinkaan roolia kalastuskavereinani voi missään tapauksessa väheksyä. Lisäksi kaveriporukkaamme kuluvan Valkosen Tonin, sekä yllä mainitun Jarnon kanssa käynnistimme muutama vuosi sitten "Kalastajan Kymijoki" nimisen projektin, jonka myötä tuotimme meidän mielestämme toimivaa ja hyödyllistä materiaalia Kymijoen ympäriltä. Projektin nettisivuilta löytyy kattavaa tietoja Kymijoen kalastuksesta ja youtube-kanavalta videoita, joissa käsitellään Kymin kalastusta ja siihen liittyviä asioita. Lisäksi sosiaalisen median kautta pyrimme jakamaan ajankohtaista tietoa joelta. Oman kalastusurani aikana olen myös ilolla päässyt seuraamaan lohen arvostuksen muuttumista Kymijoella vuosien saatossa. Aloittaessani ei kukaan puhunut kalojen vapauttamisesta, ainakaan sitä varten, että ne toisivat joelle lisäarvoa lisääntymällä. Vuosien saatossa yleistynyt lohien vapauttaminen sekä Kymijoen veden puhdistuminen on saanut aikaan tilanteen, jossa noin puolet jokeen nousevasta lohesta on luonnon kudusta peräisin.

Kaiken kaikkiaan voisin koko kirjoituksen yhteenvetona sanoa, että perhokalastajana olen hyvin pitkälti Kymijoen, sekä sen ympäristössä tapaamieni ihmisten luoma tuotos. Kymijoki on kokonaisuutena hyvin monipuolinen ympäristö oppia perhokalastajaksi, sillä pelkän Ruhavuolteen lisäksi Kymijoki tarjoaa paljon mahdollisuuksia erityyppiselle kalastukselle. Ja jottei edellinen lause kuulostaisi Ruhavuolteen mollaamiselta on ehdoton fakta se, että lohen perhokalastuksen kehittyminen nykyiseen muotoonsa Suomessa on isosti juuri kyseisen paikan aikaansaannosta. Kymijoki antaa myös haastavuudessaan ja monimuotoisuudessaan erinomaiset eväät muiden lohijokien kalastukseen. Ja kuten jo aiemmin totesin, ovat ihmiset kenen kanssa olen saanut kalastaa isossa roolissa tekemiseeni ja kehitykseeni kalastajana, eikä hyviä kalakavereita voi koskaan arvostaa liikaa.

Kalastaakaa yhdessä, jakakaa kokemuksia ja onkikaa hyvin. Näillä teeseillä pääsee mielestäni tässä lajissa pitkälle.