Toni Kostian - Keittiöpäällikkö, Michelin-kokki ja intohimoinen perhokalastaja
Helsingissä syntynyt, mutta nykyään sipoolaiseksi tunnustautuva ravintoloitsija, keittiöpäällikkö, Michelin-kokki ja perhokalastaja - jonka päivä alkaa ja päättyy aina ajatukseen menneistä tai tulevista perhokalastusreissuista. Mitäs sitä kieltämään, tottahan se on!
Perhokalastukseni alkoi vuonna 1994, ollessani 9-vuotias. Asuimme tällöin pyöräilymatkan päässä Vanhankaupunginkoskesta. Seisoin hutera ja noin #8-luokkainen vapa kädessäni keskellä päivää Vanhankaupunginkosken rannalla. Olin kalastamassa Vantaanjokeen kutemaan nousevia siikoja itse sitomallani perholla, muistan perhon vieläkin tarkasti. Se mukaili "Silver doctor"-uppoperhoa, niin hyvin kuin ensikertalainen osasi sitä ilman reseptiä imitoida - perho oli siis enemmänkin hopeinen dupping-pallo punaisella perällä ja muutamalla sinisellä häkilä-haituvalla. Perho ajoi kuitenkin asiansa ja sain ensimmäisellä reissullani muutaman kalan. Olin jo ennen perhokalastuksen aloittamista innokas virvelikalastaja ja kävin kalassa miltei päivittäin. Ensimmäisten perhovälinein saatujen kalojen jälkeen virveli kuitenkin vaihtui kuin seinään perhokalastusvälineisiin. Olen siis kalastanut jossakin muodossa aina ja mitä enemmän liikumme aikajanalla nykypäivään, sitä merkityksellisemmän aseman se saa. Vuosittain matkaan pohjoiseen tai ulkomaille pidemmille reissuille taimenen, raudun tai harjuksen perässä. Vietän myös paljon aikaa Keski-Suomen reittikoskilla sekä merellä silloin kun haukisesonki on parhaimmillaan.
Kaikista ominta alaani, se oma erikoisosaamisalueeni, on vuoden ympäri upposiimoin tapahtuva järvitaimenen streamer-kalastus, kookkaat usein artikuloidut streamerit, vavalla tapahtuva uittaminen, ns. metsästysmentaliteetilla tapahtuva järvitaimenen streamer-kalastus. Olen oppinut paljon amerikkalaisilta huippu streamer-kalastajilta ja vietinkin koko 2023 toukokuun Montanassa ja Yellowstonessa Yhdysvalloissa oppien mahdollisimman paljon paikallisilta oppailta ja viettämällä hurjia tuntimääriä maailman kuuluisimmilla taimenvirroilla Madison-laaksossa. On ollut hurjaa huomata, kuinka ne opit ja kalastustyylit perhoja myöten toimivat Suomen reittikoskilla aivan käsittämättömän hyvin. Toki on poikkeuksia, mutta suuret ärsykkeet saavat usein sen ison kalan syömään tai ainakin ajamaan perhon pois reviiriltään.
Nyt olen jo useamman vuoden ajan heittänyt pääasiassa streamereitä (noin 90% ajasta) ja painottanut kalastustani tähän osa-alueeseen. Olen huomannut, että olen näin oppinut laajemmin ja nopeammin kalojen käyttäytymisestä ja olinpaikoista. Huomioni kalastaessa keskittyy myös siihen täydelliseen avausheittoon, se kun ainakin itsellä on hetki, jolloin kala yleensä tekee siirtonsa. Merkityksellisiä ovat myös heittojen suunnat, miten kampaat jonkun tietyn kiven 360 astetta mahdollisimman tehokkaasti. Monesti reittikoskilla eniten kalatapahtumia saa se, kuka heittää kaikista tarkemmin: Perhokalastaja, joka ei ainoastaan toivo kalan nappaavan, vaan tekee liikkeensä tietoisesti ja suunnitelmallisesti. Kuinka moni meistä perhokalastajista kisaajien ulkopuolella harjoittelee perhokalastuksen tekniikoita, virranlukemista tai heittämistä? Monella harjoittelu tapahtuu joella, jolloin usein paras hetki tai paikka valuu ohi, kun suuri taimen pelästyy väärään kohtaan laskeutuvaa heittosiimaa tai varomatonta kahlaajaa. Suurena oivalluksena minulle on ollut myös perhojen vaihtorytmin vaikutus - olen usein ollut tilanteessa, jossa poolia heittäessä se 6. tai 8. tarjottu streamer-malli on ollut se, johon kala lopulta reagoi. Suosin ainoastaan yhtä tai kahta heittoa kalan oletetulle paikalle yhtä perhomallia kohden. Perhoa vaihtaessa kannattaa huomioida veden ja päivän väri, sekä ainakin perhon koko ja sen uintityyli. Streamer-maailmaan uppoutuessa ei voi myöskään olla huomamatta kuinka paljon eri mahdollisuuksia on perhojen uiton ja pään kiilan suhteen, jolloin oikeaoppinen sidonta nousee suureen osaan onnistunutta uittoa. Sitä voi verrata vaikka huonosti uivaan uistimeen - eihän silläkään kalaa saa tai ainakaan kalastaja ei usko mahdollisuuksiinsa. Streamer-kalastajan pakki on siis täynnä erilailla uivia malleja eri väreissä ja kokoluokissa.
Perhokalastus on tuonut minulle monia mahtavia luontomuistoja, uusia ystäviä ja mikä parasta, hienoja kaloja - tietenkään niitä muutamaa katkeraa karkuutusta unohtamatta. Yrittäjänä perhokalastus tuo mielenrauhaa ja tarjoaa toisen kanavan ajatuksille. Se maadoittaa ja tuo tasapainoa erittäin hektiseen arkeen. Huomaan kaipaavani virtaavan veden ääreen, ehkä siitä syystä, että olen viettänyt siellä todella paljon aikaa ja kokenut upeita hetkiä!
Parhaat kokemukset perhokalastuksen parissa ovat syntyneet yleensä silloin kun reissuun sisältyy pientä seikkailua tai jotain kalastuksellisesti ennenkokematonta. Upea oli esimerkiksi viime vuoden yhdeksän päivän taimenretki Ruotsin erämaahan, jolloin saavuimme tietämättämme todella hyvällä rautujärvelle. Kyseisellä reissulla kalastin eräänä päivänä jokea noin kuusi kilometriä ylöspäin streamereilla systemaattisen tarkasti. Kilometri kilometriltä joki madaltui lopulta noin polven syvyiseen veteen ja lopulta sain kauniin 69 cm mittaisen taimenen oliivinvärisellä 16 cm "Trasher"-streamerillä. Voin paljastaa myös, että kala ampaisi jokea alas muutaman sata metriä, eikä sen saamiseksi ollut muuta mahdollisuutta kuin lähteä perään ja juosta pajukkoa pitkin haavi päässä tunturikoivuja kierrellen! Arvostan myös sitä kun sattuu osumaan johonkin todella hyvään hatchiin pohjoisessa tai Keski-Suomessa. Samanlaista intoa tulee myös, mikäli pikkukala on eksynyt merellä siihen omaan hot spottiin, jolloin kaislikot lotisee ihan lahden keskustoja myöten.
Upeita muistoja on myös Yhdysvaltojen matkalta useammalta yli 20 taimenen päivältä, joilla mustalla "Sex Dungeonilla" poimin aivan järkyttävän määrän kalatapahtumia per drifti, eli lasku. Kelly Galloupin "Sex Dungeon"-streamer on muuten todella hyvin toimiva perhomalli myös kotimaisilla taimenkoskilla. Olen saanut tällä mallilla lukuisia 65-70cm kaloja, joista suurin 71cm on tältä kesältä. Covid19-pandemian aikana, kun ravintolat pysyivät kiinni ja elämässä oli selkeästi enemmän aikaa, avasin GOOD HOOKS - fly shop-nimisen verkkokaupan, joka myy Yhdysvalloista maahantuotuja, predatory-kaloille suunnattuja streamereita ja välineitä. Suosittelen tutustumaan! Tämä avasi itselleni myös uuden maailman ja aionkin näin yhden testivuoden jälkeen laajentaa kauppaa ja laittaa siihen isompaa panostusta kaudelle 2024.
Suurimpana oppina kuitenkin perhokalastus opettaa arvostamaan joella vietettyä aikaa, kaloja, luontoa ja sen monimuotoisuutta kokonaisuudessaan. Ajattelen, että on myös meidän perhokalastajien asia pitää ääntä ja osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun silloin, kun puhutaan vaelluskalojen tulevaisuudesta ja siihen vaikuttavista poliittisista päätöksistä. Lopuksi: Kalastusmuistot syntyvät kalastaessa, eivät kotona sohvalla. Jokainen kalareissu on siis sen arvoinen, että se kannattaa tehdä - Oli kyseessä sitten lyhyt iltapisto tai jo kuukausia tarkkaan suunniteltu reissu. Käykää kalassa ja nauttikaa joen tuomista hetkistä - kireitä siimoja kaikille!