Sampsa Köykkä - Perhokalastuksen sekakäyttäjä
Aloitin perhokalastuksen vuonna 1981, ollessani 8-vuotias. Lohen perhokalastus vei mennessään heti kun sain ajokortin vuonna 1991. Matkaa on kertynyt pitkään ja paljon, 42 vuotta myöhemmin tuntuu, että nälkä sen kuin vaan kasvaa. Tässä voisi siteerata Uuno Turhapuroa: "lajin helppous viehättää." mutta valehtelisin jos se niin tosiaan olisi. Minulle perhokalastus tarjoaa loputonta uuden oppimista, ei tässä lajissa tule koskaan valmiiksi.
Itse olen perhokalastuksen sekakäyttäjä ja kalastuspäiviä kertyy vuodessa noin 100-150 päivää. Tosin huomattavasti vähemmän kuin aikoinaan asuessani Rovaniemellä. Silloin talvi vaan pakotti pitämään ajoittaista taukoa perhokalastuksesta, vaikka päiviä vuodessa kertyikin se yli 250.
Sekakäyttäjä sana vaatii ehkä hieman sen avaamista. Tykkään erityisesti virtavesien kalastamisesta pohjoisen vesillä. Kalastan harjusta, taimenta, meritaimenta, rautua sekä lohta. Virtavesikalastukseen poikkeuksen tekee saltti kalastus. Eniten kuljen kuitenkin lohen ja meritaimenen perässä. Pohjoismaissa lohikausi on valitettavan lyhyt, joten jatkan kautta muiden lajien kalastuksella ja mm. meritaimenen merikalastus pidentää kautta kivasti kummastakin päästä. Luonnollisesti perhonsidonta on kulkenut mukana alusta asti.
Pitkän matkan aikana olen joutunut myöntämään itselleni, että elinikä ei riitä edes yhden osa-alueen oppimiseen, saati sitten koko kentän täydelliseen hallitsemiseen. Oppimisen halu on ollut ja on edelleen kova, jään usein suustani kiinni muiden kalastajien kanssa ja opin koko ajan lisää. Kalana olisin koko ajan kiinni suustani. Oppimishaluni on yhdistänyt toisen harrastukseni sukelluksen perhokalastukseen. Pohjoisen kirkkaissa vesissä olen snorklaillut ja viettänyt sukelluslaitteiden kanssa paljon aikaa seuraten kalojen käyttäytymistä. Pinnanalaiset havainnot kaloista ovat lisänneet kiinnostusta perhokalastusta kohtaan entisestään ja välillä tuntuu, että en ymmärrä varsinkaan lohen sielunmaisemasta mitään.
Minulle perhokalastus on tarjonnut paljon. Olen ollut perustamassa kahta eri perhokalastusseuraa: Rovaniemen Seudun Perhokalastajat ja Seinäjoen Seudun Perhokalastajat. Olen pyörittänyt kalastusvälineliikettä, pitänyt useita lohen perhokalastuskursseja, tehnyt yhteistyötä vapa-siima-kela valmistajien kanssa ja kuvaillut eri perhokalastus matkanjärjestäjille materiaalia sekä ollut kuvaajana 5 vuotta arktisissa vesissä. Perhokalastus kohteita on kertynyt monia, aina Indonesiasta Grönlantiin ja kaikkea siltä väliltä.
Olen usein kuullut minulta kysyttävän, että mikä on suurin saamani kala ja paljonko suurin piirtein kaloja on tullut. Vastaukseni on ollut jo vuosia, liian vähän ja liian pieniä. Toki kalan saanti on se, miksi reissuille edelleen lähden, mutta kesti kauan tajuta mitä muuta perhokalastus minulle on aina tarjonnut ja tarjoaa edelleen. Se on tarjonnut yhdessäoloa hyvien kavereiden kanssa, irtiottoa normaalista hektisestä arjesta, unohtumattomia hetkiä, paikkoja, pettymyksiä ja onnistumisia. Lista on siis melkein loputon niinkuin myös oppimisen määrä. Olen tavannut paljon taitavia perhokalastajia, mieleniintoisia ihmisiä matkanvarrella ja tämä on lisännyt uusien ystävien määrää sekä vienyt moniin huikeisiin seikkailuihin.
Oivalluksia perhokalastuksen suhteen on tietysti kertynyt lukematon määrä ja melkein jokaisella reissulla oivaltaakin jotain uutta. Perhokalastus on kokonaisvaltainen kalastuksen muoto, jossa iso määrä tietoa kulminoituu itse kalastukseen. Hyönteis- ja ruokavalion ymmärtäminen vuosikierrossa on erittäin tärkeä jokaisen sisäistää. Tietysti myös vaeltavien kalojen vuosikierto. Paikkatuntemus eri vedenkorkeuksilla parantaa onnistumista huomattavasti. Kalojen aktiivisuusaikojen seuranta eri tavalla havainnoiden erottaa yleensä tuloksellisen ja tuloksettoman kalastuksen. Pyyntisyvyydellä on myös ratkaiseva vaikutus monessa tapauksessa. Heittotaito määrittelee, kuinka hyvin pystyt kalastamaan hankalista paikoista ja miten pääset kalastamaan eri paikkoja. Kahlaaminen ei ole itse tarkoitus mutta usein se mahdollistaa monien enemmän rauhassa olleiden paikkojen kalastuksen.
Virtavesissä kahlaaminen kannattaa pitää turvallisena, sillä virtaavalle vedelle häviää paraskin uimari. Kun virta vie voiton kahlaajasta, muutama nyrkkisääntö on syytä pitää mielessä, sillä ne saattavat ratkaista selviätkö pelkästään kastumisella vai onko lopputulos pahin mahdollinen. Virtaa vasten on lähes turha taistella, sillä kahluukamojen kanssa uimisesta ei tule juuri mitään. Jos joutuu veden virtaukseen kannattaa jalat suunnata aina alavirtaan ja naama taivasta kohti sekä antaa virran kuljettaa. Myötävirtaan luovimalla kohti rantaa, on usein helpoin tapa. Pysy rauhallisena, näin teet parempia päätöksiä kuin paniikissa. Kahluutakki tulee aina laittaa kahluuhousujen päälle ja muistaa myös kiristää takin hihansuut. Kahluutakin rintataskuihin kannattaa aina laittaa muutamat vesitiiviit perhorasiat, sillä niistä voi saada pientä apua kellumiseen. Myös vesitiiviit reput ovat oivia apuvälineitä lisäämään kelluttamista.Itselläni on sattunut lukuisia kertoja tilanteita, että olen joutunut virran vietäväksi. Pisin liuku sattui Tenolla, jossa liukua kertyi 1,5 km. Kaverit muistavat monia tilanteita, joissa alekirjoittanut on joutunut virran vietäväksi, välillä lyhyen, välillä pidemmän matkan. Kaverit usein naureskelevatkin ja kyselevät, joko olet ottanut uinnit alta pois.
Oivallukset liittyvät moniin tilanteisiin kalassa kuin vaan pelkästään kalan narraamiseen. Reissut ovat aina kokonaisuuksia, joten oivalluksia saattaa tulla välillä miltä osa-alueelta hyvänsä. Riittävä ruoka ja uni lisäävät reissun nautinnollisuutta, vaikka usein tuppaavat jäävän vähäiseksi kalakiiman iskiessä.
Oman historiani perhokalastuksen parissa ja sen eri osa-alueiden läpi käyminen tässä yhteydessä tulisi niin pitkäksi, ettei sitä kukaan jaksaisi lukea, joten pidän tämän lyhyenä. Perhokalastuksesta kiinnostuneille ja lajin aloittaneille pieni varoituksen sana; perhokalastuksesta seuraa usein elämänaikainen "tuomio". Tämä hieno laji tarjoaa niin iloa kuin pettymyksiä. Kuten jo moneen kertaan on todettu, oppimista siis riittää olitpa sitten aloittelija tai jo pidemmän aikaan lajin parissa ollut perhokalastaja.
Oppimista kannattaa helpottaa ja tehostaa liittymällä perhokalastusseuraan ja jutella muiden perhokalastajien kanssa. Suomessa on paljon erittäin taitavia ja avuliaita perhokalastajia joilta voi kysyä oppeja. Voit myös käydä perhokalastuskursseilla, käyttää perhokalastus oppaan palveluita, etsiä tietoa ja videoita internetin ihmeellisestä maailmasta jne. Tärkeintä on kuitenkin lähteä kalaan ja oppia kokemuksien kautta. Kalastuspäiviä ei lasketa elinikään, joten et häviä siinä mitään ja saatat saada vaikka elämäsi kalan.
Perhokalastus on minulle elämäntapa ja jos lottovoitto vaikka osuisi, niin todennäköisesti vuodessa ei olisi montaa päivää, jolloin en olisi perhovapa kädessä.