Pietari Päivänen - Perhokalastuksen parissa ympäri maailmaa
En tiedä mistä kipinä perhokalastukseen alun perin iski 90-luvun alussa. Varmaan virvelöinti vain alkoi jossain vaiheessa kyllästyttämään. Metsästys- ja kalastus ja Erä -lehdistä homman luultavasti alun perin keksin. Koko harrastuksesta ei alkuun tullut mitään: Kiskossa sijainneen mökkimme läheiset pienimmätkin joet oli padottu minivoimaloilla, joista iso osa ei edes ollut enää toiminnassa. Järvestä en saanut edes särkeä.
Kotona Helsingissä kuljin keskustasta parilla eri bussilla koulun jälkeen Vantaanjoen Ruutinkoskelle ja takaisin. Ensimmäinen koskikala taisi olla Ruutinkosken harjus (RIP). YouTubea ei ollut, enkä todellakaan tiennyt mitä tein. Sidoin perhoja Helsingin Urheilukalastajien järjestämissä iltamissa Pasilassa. Taisin voittaa mitalinkin jossain sidontakilpailussa "alle x-vuotiaiden" -sarjassa. Meitä oli kaksi osallistujaa ko. sarjassa.
Kauan ei orastanut perhokalastusurani kestänyt, kun sen jo lopetin. Varmaan isolta osin siksi, ettei tuolloin ollut mahdollisuutta hakea oppia mistään, ellei sitä suvussa tai kaveripiirissä ollut. Päädyin uudestaan perhokalastuksen pariin noin 25 vuotta myöhemmin. Olin 2014 kokeillut ensimmäistä kertaa lohen soutamista Muoniolla ja parina seuraavana vuonna jopa saanut pari kalaa. Luulin löytäneeni oman Zen-juttuni, keinon palautua työstressistä ja tekosyyn paeta keskelle ei-mitään, kun töissä ja kaupungissa ahdistaa.
Kesällä 2017 tarkoitukseni oli taas lähteä Yli-Muonioon viikoksi soutamaan, kun perhokalastava ystäväni laittoi viestiä. Tommy oli lähdössä Norjaan lohireissuun ja pyysi minua mukaansa. Luultavasti vain tarvitsi autoa ja kuskia, kehotti ottamaan virvelin mukaan. Päätin kuitenkin hankkia perhovehkeet ja opetella joen rannassa heittämään. Niinhän siinä kävi, että heti Neidenilta sain ensimmäisen tittini (Pompero!) ja Skallelvilla karkuutin upean kalan, jonka jälkeen ei yöttömänä yönä enää nukuttukaan, vaan hakattiin samaa poolia aamuun asti. Kuten vain aloittelija voi.
Ensimmäinen Norjan reissu joka tapauksessa sai minut hurahtamaan perhohommaan täydellisesti enkä ole enää virveliin koskenut paria firmareissua lukuun ottamatta. Viimeisten kuuden vuoden aikana harrastus on vienyt ympäri maailmaa. Hienoa lajissa on se, että Lainiolla telttaillessa voi kokea aivan yhtä upeita, ellei hienompia, elämyksiä kuin jossain Argentiinan hienossa lodgessa Malbecia ryystämässä. Kotijoiksini kutsun Muoniota, jonka lähellä mökkini sijaitsee, ja Lakselvaa, jonne ajaa mökiltä poronkuseman.
Hienojen reissujen, luontoelämysten ja rauhoittumisen lisäksi laji on antanut paljon muutakin. Harvoin sitä enää keski-ikäisenä saa uusia kavereita, varsinkaan tällainen introvertti nörtti. Nykyisin kalakavereita löytyy Australiasta Zimbabween ja erityisesti Helsingin Perhokalastajien kautta olen saanut huikean vertaistukiryhmän lajiimme addiktoituneita.
Ikimuistoisimmat reissut olen kotijokien lisäksi tehnyt Kuolaan, Grönlantiin ja Patagoniaan. Nykyisin duunireissuillakin yritän päästä ainakin yhtenä päivänä rantaan – jos vain vapaa-aikaa löytyy. Perhereissuilla rakas vaimoni on aina antanut aikaa myös kalastukselle esim. Costa Ricalla, Panamassa, Sloveniassa, Norjassa jne.
Pidän itseäni edelleen täydellisenä amatöörinä ja noviisina mitä kaikkeen tulee. Ehkä hienointa koko jalossa lajissa onkin se, että "tiedän vain sen, etten tiedä mitään" -viisaus konkretisoituu lihaksi joka vuosi - ellei sitten joka reissu.
Elämässä pitää olla ainakin yksi todellinen intohimo. Uskon, että jokainen meistä on parempi ihmisenä, ystävänä, työntekijänä, työnantajana, rakastajana ja rakastettuna, jos suurta intohimoa löytyy jotain harrastusta tai elämäntapaa kohtaan.
TOP5 ikimuistoisimmat hetket:
- se mörkö, joka iski Lakselvilla niin kovaa, että lensin perseelleni, täytin kahlurit ja tiputin aurinkolasit – sekä myös itse kalan 5-7 minuutin jälkeen
- 104cm lohi, Lakselva, yksin joella & ensimmäinen (lue ainoa) yli metrinen itse tailattu kala
- 8kg meritaimen, Rio Gallegos, Argentina, viimeinen lupa, viimeinen tunti a.k.a. El Classico
- 7,9kg kirkas kirjolohi, Lago Strobel, Argentina, 6# Red Truckilla pinnasta
- 86cm Osenka-lohi, Lumbovka -joki, rugby-pallon muotoinen hirveä lihaskimppu, 10x kovempi vastus kuin 96cm krokotiili samalta joelta ja 2x raivokkaampi kuin kirkas 104cm Lakselvilta. Aivan huikea taistelu