Päättymätön matka perhokalastuksen farmiliigasta tähdistökentälliseen

Mistä kaikki alkoi ja missä nykyään mennään? Onko tällä matkalla kertynyt jotain keskeisiä oppeja tai havaintoja? Muun muuassa näihin kysymyksiin pyrin pienellä kirjoituksella vastaamaan ja avaamaan hieman omia kokemuksia tältä alkuvaiheessa olevalta polulta. Welcome on board!

Oma matkani perhokalastuksen parissa alkoi hyvien kollegoiden kautta, jotka houkuttelivat minut mukaan silloiseen työpaikan perhosidontakerhoon. Tämä omaksi yllätyksekseni tuntuu olevan jopa melko yleinen polku lajin pariin (tai ainakin muutamia vastaaviin lausuntoihin olen törmännyt). Perhonsidonta alkoi muistaakseni 2018 syystalvella eli useamman kuukauden ehti pajassa ahertaa ennen kuin kevään ensimmäinen kalareissu sattui eteen. Olen kyllä naperona kesämökin rannan heittokivellä serkkujen perhovapaa testannut mutta sitä ei vielä kokemuspankkiin tarvitse edes laskea. 

Perhosidonnassa valtavana eteenpäin työntävänä voimana olivat juuri kollegat ja meidän "perhonsidontaseura" – heiltä täysin noviisi perhonsitoja sai hyvät vinkit ja opit sidonnan yhteydessä. Unohtamatta heidän vaadettaan tulla paikan päälle ilman mitään omia sidontamateriaaleja, sillä heidän laukkunsa niitä pursusivat saumoista. Tähän kategoriaan kyllä taidan itsekin lukeudun tänä päivänä, ainakin yhden pienehkön laukun osalta. Ensimmäinen perhoni olikin helppo sidottava, nimittäin koon 14 (muistaakseni) nalle puh. Alla vielä muisto tästä suorastaan veistoksellisesta kappaleesta.Perhosidonnassa valtavana eteenpäin työntävänä voimana olivat juuri kollegat ja meidän "perhonsidontaseura" – heiltä täysin noviisi perhonsitoja sai hyvät vinkit ja opit sidonnan yhteydessä. Unohtamatta heidän vaadettaan tulla paikan päälle ilman mitään omia sidontamateriaaleja, sillä heidän laukkunsa niitä pursusivat saumoista. Tähän kategoriaan kyllä taidan itsekin lukeudun tänä päivänä, ainakin yhden pienehkön laukun osalta. Ensimmäinen perhoni olikin helppo sidottava, nimittäin koon 14 (muistaakseni) nalle puh. Alla vielä muisto tästä suorastaan veistoksellisesta kappaleesta.

Ensimmäinen reissu talven sidonnan jälkeen suuntautui kotijoelleni eli Vantaanjoelle pääsiäisen pyhinä, tarkalleen 22. huhtikuuta 2019. Ensimmäisellä reissulla kyllä sattui ja tapahtui. Sen jälkeen ei tarvinnut enää hetkeäkään miettiä jatkuuko tämän lajin harrastaminen jatkossa. Harjoittelupaikaksi ensimmäiselle reissulle muodostui Vantaanjoen Ruutinkoski. Tämä ja Vantaanjoen muut koskipätkät valikoituvat ensimmäisten perhovuosien paikoiksi läheisyytensä takia sekä osittain niistä tehdyn videosarjan innoittamana (Kalasta Vantaanjoella -videosarja). Videosarjassa tuttu kasvo, Peltsi esittelee Vantaanjoen eri kalastuspaikkoja. Videoiden pohjalta aloittelijan oli helppo lähteä perhoa uittamaan. Ja videot ovatkin nykyään äärettömän hyvä tapa hankkia tietoa vaikka kalapaikoista sekä esimerkiksi eri kalastustekniikoista sekä heittotekniikoista. Rohkeasti vaan Youtube päälle ja tietoa keräämään!

Mutta takaisin ensimmäiseen reissuun. Talven aikana sidotut perhot näkivät päivänvalon aurinkoisena päivänä. Joki oli yllättäen vielä aika kovassa tulvassa ja muutoinkin joki oli minulle vielä tuntematon. Enkä tiennyt yhtään onko koskessa kalaa ollenkaan eikä se oikein ensimmäisellä reissulla ajatuksia ohjannut. Oli kiva vain päästä heittämään tai katsomaan tuleeko siitä oikein yhtään mitään. Heittopaikat (tai oikeastaan paikka) tulvan myötä valikoituvat pitkälti sen mukaan mistä ylipäätään pystyi heittämään. Virtaus pääsiäisenä oli niin kova, että perhojen uittaminen ei kyllä helppoa ollut. Silti joella kyllä jaksoi pitkän tovin harjoitella vaikka se välillä tuntui hieman kiusalliselta alueen reilusta ulkoilija määrästä huolimatta. Mutta tuntien heittelyn jälkeen tapahtui jotain mitä en ikinä osannut odottaa - perho jäi jonnekin jumiin. Nopeasti sen jälkeen "pohjaan jäänyt" perho yllättäen liikkui koskessa ja vapa hieman jumputti. En oikein ollut tällaiseen haasteeseen varautunut, haavi oli pitkällä rannan puolella ja kalaa tuli väsytettyä melko rajusti siihen nähden, että kyseessä oli ensimmäinen perhokala. Enkä tiennyt yhtään mikä laji voisi olla kyseessä. Kuitenkin ehkä noin viiden minuutin päästä tärpistä ihmeteltiin kuvassa näkyvää saalista. Mittoja kalasta en ottanut, tai mittanauhaa ei silloin minulla edes ollut. Kuten todettua; tämän jälkeen ei enää tarvinnut miettiä tulisi harrastus jatkumaan!

Perhokalastusvälineet, tuo myös loppumaton suo. Oma ensimmäinen vapa oli yleisten suositusten mukaan jokapaikan höylä, eli 9 jalkainen 6 luokkainen (9' #6). Mielestäni tuo on oikein loistava vapa aloittaa harrastus ja vielä nykyiselläkin mainittu vapa kuuluu koskikalastuksessa vakiokalustoon. Oma koskikalastukseni keskittyi ensimmäiset vuodet pääosin keskisuurille koskille, jonne vapa sopi mielestäni hyvin. Enimmäkseen aika kului Vantaanjoella sekä kesämökin läheisyydessä esimerkiksi Tainionvirralla. Itse ostin ensimmäiset välineeni netin kautta ja tovi kuluikin siihen, että löysin itselleni hyvin yhdessä toimivan perhovavan ja -siiman. Toimiva vapa ja siimakombo on harrastuksen alkumetreillä varmasti välineiden osalta tärkein asia. Myös kahluuhousut sekä -kengät tuli hankittua melko nopeasti, niiden avulla kalastus on kyllä monesti aika paljon helpompaa ja heittopaikkoja löytää sandaaleja paremmin.

IOFF eli Internet Of Fly Fishing. Mistä itse etsin tietoa perhokalastukseen liittyen. Tähän oikeastaan oli ainoastaan yksi vastaus, internetin ihmeellistä maailmasta. Kalastin alkuaikoina paljon yksinään, sillä omaa ystäväpiiriin ei kuulunut yhtään kalastuksen harrastajaa. Mutta todettakoon, että näin 2010-luvun loppupuolella tietoa kyllä löytää internetin syövereistä aivan riittämiin. Kuten aikaisemmin tekstissä tuli todettua niin erilaisia videoita löytyy erittäin kattavasti, esimerkiksi Youtubesta. Sieltä tuli alkuun katsottua itse TODELLA paljon heitto- ja kalastustekniikoihin liittyviä videoita. Sen lisäksi etsin paljon videoita kohteista, joissa itse kalastin. Nykyisellään eri koskista tehtyjen videoiden määrä on kyllä mielestäni lisääntynyt huomattavasti, hyvä näin! Myös kuuluisassa perhokalastajat.net on tullut vietettyä myös aika paljon tunteja. Sieltä löytää vastauksen tai vähintään mielipiteen melkein asiaan kuin asiaan, tiettyä "lähdekritiikkiä" kannattaa kuitenkin käyttää. Lajiin liittyy kuitenkin hyvin paljon mielipiteitä mutta sitä vähemmän yksittäisiä totuuksia. Tutustuin tietysti myös alan lehtijulkaisuihin sekä kirjaston kautta alan kirjallisuuteen. Mutta olihan netistä aika paljon nopeampi löytää vastaus etsimäänsä kysymykseen.

Nykypäivä ja keskeisimpiä ajatuksia. Miltä tilanne sitten näyttää tekstiä kirjoittaessa? Sen voi ainakin alkuun todeta, että "tähdistökentällisestä" ollaan vielä valovuosien päässä. Luulen, että edellä mainittu on tosin oleellinen osa perhokalastusta ja pitää harrastajat intensiivisesti mukana niin pitkään. Mutta on matkan varrella sentään jotain oppeja tarttunut mukaan ja perhokalastuksen eri muodot ovat lisääntyneet paljon. Ja onhan noita välineitä alkanut kertymään, ehkä vähän liikaakin (ainakin avopuolison mielestä).

Aloitetaan vaikka omista päivän kalastusmuodoista. Koskiympäristö näyttelee vieläkin keskeisintä osaa omassa kalastuksessa mutta sen pariksi on löytynyt Itämeri. Omien kalastuskohteiden kulutusta ohjaa vahvasti se, että paikat on saavutettavissa helposti. Pitkälti sen takia, että lähellä olevien kohteiden kalastukselle pystyn helpommin järjestämään myös aikaa kiireisen arjen keskellä. Itämeren kalastuksen myötä meritaimenen kalastus rannalta on vallannut omasta kalenterista paljon aikaa keväällä sekä syksyllä. Parin vuoden rannalta kalastuksen jälkeen voin todeta, että helppo laji ei tosiaan ole kyseessä. Mutta se, että töiden jälkeen voi suunnata alle 30 minuutissa urbaaneille kalapaikoille vaikka bussilla on kyllä omasta mielestä hienoa. Ja kyllä välillä kova työ myös palkitaan. Vuoden 2023 suunnitelmissa on tutustua myös hauen perhokalastukseen merellä, ehkäpä siitäkin jotain raporttia kirjoitellaan jos suunnitelmat toteutuvat.

Vielä vuosi sitten arvuuttelin, että mitä kalastuskollegat lohen perhokalastuksessa oikein näkevät. Ja totesin, että minua ei lohivavan varressa kyllä nähdä. Mutta mitenhän sitten kävi kun ensimmäisen kerran lajia kävin kokeilemassa ystäväni kanssa. Viime kesän loppukauden koskikalastus keskittyi pelkästään lohen kalastukseen. Edelliset lauseet resonoivat, ilmeisesti näin on tapahtunut myös monelle muullekin. Vaikka lohenkalastus valtasi viime kesästä paljon aikaa niin tulevaisuudessa on tarkoitus muitakin kalastusmuotoja jatkaa. Seurataan miten tämän kanssa käy. Viime kauden kärkimuisto on helppo näyttää kuvana - tällä kertaa aloittelija oli oikeassa paikassa riittävällä tuurilla varustettuna. 

Edellä kirjattujen pohjalta voitte varmasti päätellä, että myös varustepuolella on saattanut jotain tapahtua. Ja väärässä ette ole. Vaatekaapin perukoilta löytyy kalustoa meritaimenen kalastukseen (9' #7), nymfikalastukseen (10' #4), pintureilla herkutteluun (8' #4), lohen perhokalastukseen (15' #10/11) ja myös hauen perhokalastukseen (9' #9). Unohtamatta sitä, että kutosluokkainen ysijalkainen on vielä tänä päivänäkin yksi koskikalastuksen lempityökaluista. Välineiden osalta suurin muutos alkuaikoihin on se, että toimivia vapakokoonpanoja varten tulee usein turvauduttua joko asiantuntevan liikkeen henkilökuntaan tai huippuosaaviin kalakamuihin. On muuten sen jälkeen sopivat siimat löytyneet vapaan aika paljon helpommin verrattuna alkuaikojen arvailuun nettiostoksilla. Todetaan tästäkin huomattavasta välineiden määrästä, että vähemmälläkin pärjää. Esimerkiksi alkuun nymffasin pitkään tuolla 9' #6 vavallani mutta herkuttelun myötä hankin hieman kalastusmuotoon paremmin sopivan vavan. Mutta välttämätöntä se ei ole.

Huippuosaavien kalakavereiden neuvoja saa lähettyvilleen erinomaisesti kalastus- tai perhokalastusseurojen kautta. Itse lähdin mukaan kerhotoimintaan vähän "liian myöhään", vasta hieman yli vuoden päivät sitten. Mutta kannattaa ehdottomasti liittyä kerhotoimintaan mukaan heti harrastuksen alkumetreillä, jäsenmaksut ovat varmasti joka paikassa kohtuulliset. Kerhon myötä tuntuu aukeavan loputon tietopankki melkein kaikkeen liittyen. Oli sitten kyse koskikohteista, perhoista, välineistä, kalastusseurasta, kaljaseurasta tai jostain ihan muusta. Perhokalastusseurat järjestävät kerhoiltoja (sidontaan, kalastustyyleihin, kalastuskohteisiin tms. liittyen) sekä tietysti kalareissuja ja heittokoulutustakin. Tätäkin blogia kirjoittelen pitkälti kerhoon liittymisen seurauksena!

Tietoa harrastukseen liittyen kerään vieläkin paljon netin välityksellä. Suurimmat muutokset tähän ovat oikeastaan tulleet perhokalastusseuraan liittymisen eli uusien kavereiden kautta. Myös joen tai vesien varressa vietetyt hetket ja turinoinnit muiden kalastajien kanssa ovat antaneet paljon. Mainitsemisen arvoina ja ehkä jopa modernina tietolähteenä ovat myös podcastit. En voi olla mainitsematta Unelmia Onkimasssa -podcast sarjaa. Sen tiimoilta on päässyt nauttimaan hyvistä kalatarinoista, erilaisista kalastustyyleistä sekä ideologioista ja mahtavista persoonista. Ja yksi ehkä parhaista paikoista löytää tietoja perhokalastuksen alkuvaiheessa on tietysti tietoa perhokalastuksesta -nettisivut!

Viimeisinä nostoina myös podcastissa useasti esille nousseista muutama asia. Perhokalastuksessa saman lopputuloksen voi saavuttaa monilla eri tavoilla. Oppia kannattaa ja pitääkin kerätä monesta paikasta mutta lopulta jokainen muodostaa oman polkunsa ja tapansa kokemusten kautta. Vaikka ne eroavat jostain mistä olet lukenut niin eipä sillä väliä ole. Ja viimeisenä nostona muiden kalastajien seuraaminen. Keskityn itse nykypäivänä paljon siihen, että seuraan muiden kalastajien kalastusta. Välillä niistä tarttuu omaan pankkiin jotain uutta mutta myös sen takia, että seuraamalla voi löytyy keinoja joilla voin kalastaa eri tavoilla kuin muut kyseisessä kohteessa. Välillä tuo "suuresta massasta" eri tavalla tarjottu perho tai täysin erilainen perho voi olla avain onneen.

Antti Leskinen, Tietoa perhokalastuksesta