46 päivää, 506 tuntia ja 11 000 ajokilometriä
Lohen perhokalastus on laji, jota sanotaan vaativaksi, haastavaksi ja jopa täysin myyttiseksi puuhaksi. Joillekkin lohen pyytäminen on helppoa kuin heinänteko ja toisille taas sitä palkintoa ei tule vaikka kuinka yrittää. Tässä kirjoituksessa avaan omia kokemuksia tuon myyttisen kuningaskalan jahtaamisesta ja matkastani perhokalastajana. Hyppää mukaan!
Oma matkani perhokalastuksen parissa alkoi kesällä vuonna 2021. Hyvä ystäväni kertoi aloittaneensa perhokalastuksen, juuri ennenkuin olimme suuntaamassa kaveriporukan kanssa Tromssan vuonoille vaeltamaan. Reissun aikana päätimme mennä kalastamaan Kaivuonon keskelle, kirkkaan veden ja kauniin luonnon ääreen. Samaan aikaan alueella sattui olemaan käynnissä vuosittainen Riddu Riđđu musiikki- ja kulttuurifestivaali. Taianomainen joiku, Norjan jylhät vuonot ja ystäväni perhokalastus tekivät minuun syvällisen vaikutuksen ja tämän seurauksena päätin kääntää "uuden sivun" elämässäni.
Aloittelevana perhokalastajana päätin hypätä samantien syvään päätyyn eli lohen perhokalastukseen. Tiesin jo alusta alkaen, että lohen perhokalastuksessa voi olla kaksi hyvin erilaista tietä; ensikertalaisena voi saada kalan ihan muutaman heiton jälkeen tai sitä ei vaan tapahdu vaikka kuinka kovasti tai mitä yrittäisi. En kuitenkaan lähtenyt rakentamaan itselleni paineita kalan saamisesta, vaan halusin antaa aikaa itselleni kahden käden perhovehkeillä heittämisen harjoitteluun. Harjoittelin useita viikkoja, päiviä ja tunteja Itä-Helsingissä Porolahden uomassa kahdenkäden perhovavalla heittämistä, ennen kuin tein ensimmäisen matkani Kymijoelle.
Syksy 2021. Kymijoki, itselleni se lähijoki, josta kaikki varsinaisesti alkoi. Syyskuussa 2021 tein ensimmäisiä reissuja Kymijoelle, jossa pääsin harjoittelemaan perhokalastusta kahdenkäden vehkeillä ja ihan "oikeassa" ympäristössä, jossa oli mahdollisuus saada siiman päähän se kuuluisa Kymijoen lohi. Mitään kalatapahtumia, muuta kuin pari ahventa ja hauki, ei Kymijoki tuon syksyn aikana tarjonnut. Kausi loppuikin sitten hyvin nopeasti ja edessä oli pitkä talvi sekä uuden kauden odotus.
Kevät 2022. Talven aikana rakkaus lajiin oli kasvanut entisestään ja kaipasin tietynlaista yhteisöllisyyttä tämän uuden ja ainutlaatuisen harrastuksen parissa. Tämän seurauksena päätin liittyä Helsingin perhokalastajiin sekä Nakkilan seudun koskikalastajiin (NSKK). Liittyminen Helsingin perhokalastajiin oli hyvin selkeä ja helppo valinta, sillä asun Helsingissä mutta se miksi päätin liittyä Nakkilan seudun koskikalastajiin, oli ihan oma tarinansa se. Mainittakoon, että nykyisellä Nakkilan seudun koskikalastajien puheenjohtajalla, Sami Mäkysellä, oli suuri vaikutus siihen miksi päätin liittyä seuraan. Toukokuussa lähdin ensimmäiselle perhokalastusmatkalle NSKK kanssa ja määränpäänä Lapväärtinjoki. Lapväärtinjoki on tunnettu meritaimenjoki länsirannikolla Kristiinankaupungin kupeessa. Pitkän viikonlopun saldoksi muodostui kolme lyhyeksi jäänyttä taistelua meritaimenen kanssa mutta tämä ei kuitenkaan mieltäni lannistanut. Suhteellisen lyhyt taival perhokalastuksen parissa ja saadut kalatapahtumat loivat uskoa tulevaan. Kevät jatkui Lapväärtin reissun jälkeen meritaimen rannikkokalastuksen merkeissä. Toukokuun aikana onnistuin pyytämään rasvaevällisen meritaimenen Lauttasaaren edustalta ja odotukset tulevan kauden jokikalastus kauteen kasvoivat entisestään.
Kesäkuu 2022. Lohen perhokalastus alkoi itselläni varsinaisesti juuri tänä kyseisenä kesänä kun NSKK järjesti ensimmäisen lohireissun Tornionjoelle Kesäkuun puolessa välissä. Tältä reissulta ei kertynyt mukaan mitään muuta kuin kokemusta ja hyvää heittotreeniä sekä tietenkin laadukasta ajanviettoa seuran jäsenien kanssa. Matkalla takaisin kohti etelää päätin poiketa Simojoella, josta olin lukenut perhokalastajat.net sivustolta. Simojoki on tunnettu lohijoki mutta pyydettyjen kalojen määrä verrattuna Tornionjokeen on hyvin pieni. Kahden Simojoella vietetyn päivän aikana onnistuin saamaan ensimmäisen tapahtuman lohen kanssa mutta se ei päättynyt kuitenkaan minun ilokseni. Tornionjoen ja Simojoen reissujen jälkeen ajatus lohen perhokalastuksen haastavuudesta sen kuin kasvoi oman pään sisällä.
Heinäkuu 20022. Lohen perhokalastus jatkui Kymijoella Heinäkuun ajan. Lämmin ilma ja korkeat veden lämmöt eivät ainakaan parantaneet mahdollisuutta lohen pyytämiseen kyseisenä ajankohtana. Kymijoella vietettyjen päivien (20) aikana mitään muuta kokemusta ei kertynyt kuin hyvää heittotreeniä sekä perhon uittamista. Tässä vaiheessa myös ymmärrys siitä kuinka haastava Kymijoki on kalastaa, varsinkin aloittelevalle perhokalastajalle, oli vahvistunut omassa mielessäni. Heinäkuun lopussa yhtenä kauniina aamuna, kun olosuhteet (veden korkeus) olivat kohdillaan, onnistuin pitelemään ensimmäistä kertaa Kymijoen lohta pidemmän aikaa Siikakosken niskalla mutta tämä päättyi epäonnekseni kun koukku irtosi kalan suusta taluttaessani sitä rantaan. Ensimmäisen kerran ajatus omien taitojen puutteellisuudesta, huonosta onnesta sekä lajin yleisestä haastavuudesta otti hetkellisen yliotteen minusta.
Elokuu 2022. Muutaman päivän huilin jälkeen lähdimme NSKK järjestämälle reissulle Byske joelle Ruotsiin. Viikon aikana kukaan seuran jäsenistä ei onnistunut saamaan lohta ylös muutamista hyvistä tapahtumista huolimatta. Aaamusta iltaan joen ääressä vietetyt tunnit eivät tarjonneet muuta kuin uuteen jokeen tutustumista ja yhdessäoloa iltaisin nuotion ääressä. Aikasemmin keväällä olin varannut perhokalastusmatkan Gaulalle, joka sijaitsee Trondheimin kupeessa Norjassa. Bysken reissun päätyttyä suuntasin auton nokan kohti Trondheimia, johon matkaa Byskeltä kertyi noin 750 kilometriä.
Gaula on tunnettu lohijoki koko Scandinavian mittapuulla. Loppukauden asentokalan kalastus sekä haastavat olosuhteet (vähäinen veden virtaus ja korkea lämpötila) olivat haasteena tulevan viikon rupeamalle Gaulalla. Ensimmäiset päivät Gaulalla olivat hiljaisia eikä kukaan 16 perhokalastajasta saanut kalatapahtumia. Vasta neljäntenä päivänä yksi kanssakalastajista onnistui nostamaan ryhmän ensimmäisen lohen. Tämä tietenkin loi uskoa myös omaan tekemiseen vaikka kausi oli ollut siihen saakka haastava sekä hävittyjä taisteluita oli kertynyt muutama kappale vyölle.
Viidennen kalastuspäivän aamuna päätin tehdä jotain toisin ja suuntasin poolille, jossa muut kanssakalastajat eivät olleet kalastaneet lainkaan ja syynä siihen oli vähäinen vedenkorkeus. Pakotin itseni ajattelemaan toisin ja kokeilemaan erilaisia siima ja tippi kombinaatioita sekä tietenkin perhoja, joita muut eivät olleet juurikaan uittaneet. Valitsin floatti rungon ja sinkki1/3 tipin sekä black sheep perhon siiman päähän.
Koska vettä oli vain polvitaipeeseen saakka oman rannan puolella, lähdin kahlaamaan kohti joen toista puolta. Olin päätynyt keskelle jokea ja lähdin heittämään 45 astetta kohti joen virtaavaa syvää uomaa kohden. Olin kahlannut jokea alaspäin jo hyvän matkaa kunnes sietämätön vessahätä iski. Päätin, että nyt on viimeisten heittojen aika ennen kuin kahlaan takaisin rannalle tekemään tarpeeni pusikkoon. Viimeinen heitto oli lähes täydellinen, perho laskeutui virtaavan uoman reunalle ja sain perhon uitettua välittömästi kohti paikkaa jossa arvelin mahdollisen ottipaikan olevan. Perho ui ison kiven vierestä ja oli tulossa kohti matalan veden reunaa, kunnes kova nykäisy tuntui siiman päässä. Kala oli kiinni ja koukku tuntui olevan hyvin kiinni kalan suussa. Lähdin samantien peruuttamaan ja taluttamaan kalaa kohti oman puolen rantaa, kalan yrittäessä ensin ylävirtaan ja tämän jälkeen kohti alavirtaan. Kala pysyi hyvin kiinni ja 10 minuutin taistelun jälkeen sain kalan käännettyä rannan puolelle niin, että pääsin sen helposti teilaamaan. Vasta hetken aikaa kalaa pyrstöstä pideltyäni tajusin, että siinä se ensimmäinen perholohi on. En pysty vieläkään sanoin kuvailemaan sitä tunnetta ja ilon määrää, jonka sain siinä ainutlaatuisessa hetkestä kokea. Gaulalla ja pyytämälläni lohella tulee aina olemaan erikoinen paikka sydämessäni.
Voin henkilökohtaisesti todeta, että lohen perhokalastus on laji, joka vaatii kalastajalta todellista kärsivällisyyttä, onnea ja uskomista omaan tekemiseen. Kalastuspäivien pituus ja vaikeat olosuhteet vaativat kalastajalta sinnikkyyttä ja luonteenlujuutta. Usein yhdenkin tärpin eteen on tehtävä todella suuri työmäärä, jolloin onnistuminen on sitäkin palkitsevampaa.
Statistiikka oman matkani varrelta lohen perhokalastuksen parissa:
- Lohen perhokalastuksen aloittaminen - ensimmäinen lohi pyydetty: 146 päivää
- Kertyneitä päiviä kalassa: 46
- Kertyneitä tunteja kalassa: 506
- Kertyneitä ajokilometrejä: 11 000
Nicolas Kivistö, Tietoa perhokalastuksesta